 |
| Nettipistoke mun huoneen tapaan! |
Eli siis mun netti ei toimi täällä, ja saapa nähdä milloin saan sen toimimaan vai saanko koskaan. Täällä on nimittäin heti huomannut, että pitää olla todella kärsivällinen ja kaikki otetaan täällä hyvin rennosti. Niin sanottu "African time" on koko ajan läsnä. Esimerkiksi yks päivä lähettiin kahessa erässä ostarille, ja jäin jälkimmäiseen porukkaan, joka jäi odottamaan kyytiä yliopistolle. Kuski sanoi, että "5 minutes", mutta tämähän ei suinkaan tarkoita täällä viittä minuuttia. Siihen kannattaa lisätä aina + african time eli meidät haettiin noin 35 minuutin päästä. Noh palatakseni mun nettiin niin pitkän etsimisen jälkeen löysin huoneista vastuussa olevan tyypin, joka kulkee täällä nimellä R/A (suomalaisittain tuttavallisemmin Ari), mutta saapa nähdä kuinka monta kertaa häntä pitää muistuttaa asiasta. Nyt käytän siis satunnaisesti kämppikseni Nicon nettiä tai salaa yhden japanilaisen vaihtarin langatonta nettiä, mikäli se sattuu silloin tällöin toimimaan.
Viitisen päivää täällä on siis tullut vietettyä. Jos mietitte, mitä otsikon sana tarkoittaa, niin se tarkoittaa sanaa "Moi" monikossa. Dumelang siis vaan sinne päin kaikille! Lennot tänne menivät suht sulavasti. Frankfurt - Johannesburg lennolla ei tullut juuri nukuttua, eikä asiaa helpottanut sairaskohtaus meidän vieressä istuvalle miehelle, mutta onneksi koneessa olleet lääkärit taisivat saada asian hyvin hoitoon. Johannesburgin kenttä oli hyvin mielenkiintoinen. Kaikkien jatkolennoille menevien ihmisten piti kävellä portin läpi, jossa oli vain muutama ihminen tarkastamassa passeja. Tajuttiinkin aika nopeesti, et tässähän pitää alkaa oleen röyhkee ja vaan puskea lähemmäks porttia, ja lopulta päästiin portista, mentiin turvatarkastuksesta läpi, ja oltiin Botswanaan lähtevän koneen portin edessä sopivasti paria minuuttia vaille - ei huono!
Botswanan puolella kaikki oli hoidettu hienosti. Kentällä kaikki tapahtui hyvin nopeasti, ja meitä oltiin yliopiston puolelta ottamassa vastaan. Fiilis oli ulos astuttaessa melko surrealistinen, me tosiaan ollaan nyt Afrikassa! Siinä tulikin heti kerrottua paikallisille, että tällainen sää on Suomessa yksi parhaimmista kesäpäivistä, ja täällä eletään siis tällä hetkellä talvea. Kuljettiin yliopistolle pakussa ja tuntemukset oli aika mahtavat, kun radiosta soi vaan iloinen afrikkamusa ja ulkona vilisi ihmisiä kaduilla, ja kaikki tuntui heti hyvin afrikkalaiselta. Gaborone eli tää Botswanan pääkaupunki on tosi erikoinen siinä mielessä, että ulkona liikkuessa kaupunki on hyvin hyvin afrikkalaisen oloinen. Täällä on paljon matalia taloja ja kaupunki on pinta-alaltaan todella iso ja välimatkat ovat pitkiä. Maa on kuivaa ja karua ja kaikesta tulee tosi afrikkalainen olo. Toisaalta täällä on sitten taas ostareita, jotka ovat täysin länsimaisia. Löytyy Niken ja Samsungin kauppoja ja Kentucky Fried Chickeniä. Vieläkin asiaa tulee ihmeteltyä, kun tulee ostarilta pois tai toisin päin.
 |
Riverwalk Mall |
 |
| Game City Mall |
Ihmiset on täällä todella ystävällisiä ja vaihtaritkin tuntuu asiallisilta. Varmaan joku 80% vaihto-oppilaista on Yhdysvalloista ja varsinsinkin niille mun nimi tuntuu olevan oikeestaan mahdoton lausua. Mut tunnetaan siis mm. nimillä Peru, Puru, Piri, PyRRRRRy, Pyru, Pury, Pairai. Viimesen kerroin niille, että niillä ois ees jotain mahollisuuksia sanoo mun nimee mut kyllä ne hyvin taistelee yleensä edes Purun tai jotain sinne päin. Hyvin oon tullu juttuun monien kans. Pelaillaan melkein joka päivä jalkapalloo tai koripalloo yliopiston kentillä ja voitinpa eilen jopa pokeriturnauksenkin - 150 pulaa!!! (...eli noin 15 euroo...). Jottei tää ensimmäinen paikanpäältä kirjotettu postaus venyis liian pitkäks, jatkan kirjottelua seuraavina päivinä. Yritän kirjottaa pian lisää, sillä kerrottavaa kyllä riittää.
 | |||
| Yliopiston kampukselta |
Eka!
VastaaPoista