W.A.N.A.

 Previously on Botswanassa pyryttää: Batswana, Ohittelu vasemmalta, Toyota Hiace & Sää.

Waluutta täällä on pula. 10 pulaa on vähän reilu euro. Itse ajattelen sen aikalailla niin, että jaan pulamäärän kymmenellä ja sitten ehkä pyöristän vähän ylöspäin. Mutta aika helppo muistisääntö on siis, että 1 euro on 10 pulaa. Välillä on vaikea ajatella, ettei edes esimerkiksi 100 pulaa olekaan niin iso summa, vaikka se tuntuukin erittäin suurelta määrältä rahaa.

Ateriat täällä ovat pääosin maittavia. Koulun ruokalassa lounas maksaa 15,30 pulaa, ja tarjolla on aina samaa ruokaa eli riisiä, paikallista papaa, lihaa ja kanaa ja vähän edes vaihtelevia vihanneksia, joita saa lautaselle kyllä todella vähän. Koulussa on myös kioskeja, joista saa ostettua melko halvalla mm. hodarin tyylisiä välipaloja, hamppareita, ranskalaisia ja paikallisten suurta herkkua eli fat cakea. Kyseessä on vähän niin kuin hillomunkki rapealla kuorella, mutta ilman hilloa. Ensin tuntui, että onpa tylsä herkku, kun sisältä ei tosiaan löytynyt mitään, ja tuli ihmeteltyä, miksi paikalliset ja esimerkiksi jenkit pitivät siitä niin paljon. Nyt täytyy sitten myöntää, että itsekin tulee haaveiltua fat cakesta melkein päivittäin. Botswanalaiset rakastavat muuten lihaa, sen voin sanoa! Perinteistä ruokaa onkin tietynlainen liha, kana, papa (riisin korvike yleensä, aika mauton ainakin omaan makuun, puuro ja pinaatin kaltainen ruokalaji. Tämä on todellinen lihansyöjän paratiisi, lihaa löytyy paljon ja joka paikasta. Joku väitti minulle, että Botswana vie kolmanneksi eniten lihaa maailmalle. Jotkut kasvissyöjät ovatkin valittaneet, kun kasvisruokaa ei oikein tahdo löytyä, ja ovatpa jotkut sitten sortuneetkin esimerkiksi lihaisiin pitsoihin ja mutustaneet niitä hyvinkin tyytyväisen näköisinä. Omaan makuun paikallinen ruoka ei ehkä ihan suurinta herkkua ole, mutta eipä ole varmaan mämmi ja kalakukkokaan ulkomaalaisille. Pikaruokaloita täältä löytyy todella paljon, ja parempiakin ruokaloita. Läheiseltä ostarilta löytyy esimerkiks erittäin hyvä intialainen ja vähän kauemmalta ostarilta paras pizzapaikka, jossa oon ikinä syöny. Pihvejä täällä saa myös rikollisen halvalla verratuna esimerkiks Suomeen, mikä ei nyt ihme oo kun lihamaasta on kyse. Kunnon pihviaterian saa sellaseen kymppiin tai jopa halvempaankin, ja lisäks jollain paikoilla on erikoistarjousiltoja, jollon kaikkee kivaa saa edulliseen hintaan. Kahviloita täällä on oikeasti vaikea löytää, mutta yksi erittäin hyvä jäätelöketju täältä löytyy. Kannattaa testata mikäli tänne päin eksyy!

Bull & Bush's monday's special: rib night!

Linga Longan lasagneateria, joka kuvaa hyvin osuvasti botswanalaisten suhdetta salaattiin

Burgeriaterioiden liha on aina kunnon tavaraa!

Nokia elää ja voi hyvin Botswanassa! Älypuhelimet on löytäny osittain tiensä tännekin, mutta silti ylivoimaisesti suurimmalla osalla täällä on perus karvalakkimalli ja yleensä nokialainen sellainen. Monesti kun mainitsee tulevansa Suomesta, tulee monelle mieleen heti Nokia mairean hymyn kera. Toinen brändi, joka on kovassa huudossa täällä on English Premier League eli Englannin futisliiga. Tämä asia on miellyttävästi nähtävissä, kun tyypit kantavat täällä ylpeästi omien suosikkijoukkueidensa paitoja päällä, ja monella tytölläkin löytyy oma suosikkiseura ja he tietävät jalkapallosta paljon juttuja. Pelit näkyvät lähes joka kuppilassa ja jopa meidän yliopiston kahvilassa! Jalkapallo on suvereeni ykköslaji niin kuin lähes kaikkialla maailmassa ja niin kuin kuningaslajin tietysti kuuluukin olla! Tässä suhteessa Suomi on ehdoton kehitysmaa verrattuna hyvinvointivaltioon Botswanaan - voi kun meidän rillaavat lapsijutilat ja häkähäkkisetkin pääsisivät irtautumaan kummolapropagandan junttiuden suosta ja alkaisivat kulkemaan Kuningas Litmasen jalanjälkiä kohti valoisampaa tulevaisuutta! Ehkä sillon päästäis kilpaileen arvoturnauksissa lajissa, joka otetaan vakavasti useammassa kuin seitsemässä maailman maassa.

Alue eli kaupunki on hyvin laajalle levittäytynyt ja se on melko harvaan asutettu. Välimatkat ovat pitkiä ja ikävystyttäviä suoria löytyy vaikka muille jakaa. Kaikkialla on hyvin kuivaa, talot eivät aina ole ihan priimakunnossa ja täällä tuntee olevansa kyllä Afrikassa. Gaboronesta löytyy toki muutama iso länsimaalaistyyppinen ostoskeskus, sekä pienempiä afrikkalaishenkisempiä ostareita. Yliopisto sijaitsee ihan hyvällä paikalla, eri paikkoihin pääsee kävellen, combeilla tai takseilla. Talot ovat matalia, lukuunottamatta businessalueen korkeita rakennuksia, jotka erottuvatkin harvinaisen selkeästi ympäristöstään. Itse Gaborone sijaitsee aivan Etelä-Afrikan rajalla, joten Etelä-Afrikkaan pääsee todella kätevästi. Gaboronen sijaitessa sisämaassa, on muihinkin eteläisen Afrikan maihin matkaaminen suht helppoa, vaikka välimatkojen suuruutta on välillä vaikea uskoa ja hahmottaa näin eurooppalaisen näkökulmasta.

Main Mall

Melkoinen ilmestys katukuvaan tämä Ministry of Health

Matka kohti "lähi"ostoskeskusta alkakoon!

Kilpailevat parturit African Mallilla

B.O.T.S.

Batswana eli botswanalaiset ovat yleisesti hyvin ystävällisiä henkilöitä. Ihmiset neuvovat mielellään, ja en oo valkoihoisena tuntenut itseäni kohdeltaneen mitenkään erilaisesti. Lapset saattavat hieman tuijotella vastaan tulevaa albiinosuomalaista niin kuin asiaan kuuluukin, mutta muuten olen tuntenut olevani kuin kuka tahansa normaali Botswanassa asuva henkilö. Aina silloin tällöin meiltä tietysti kysellään mielenkiinnosta, mistä päin olemme ja mitä teemme täällä. Suomi kuulostaa varmasti monesta hyvin kaukaiselta ja eksoottiselta maalta, eikä läheskään kaikki osaa sijoittaa Suomea maailman kartalle, onpa Suomen ajateltu olevan osavaltio Yhdysvalloissakin. Ihmiset varsinkin yliopistolla saattavat tervehtiä, vaikken ole heitä koskaan nähnytkään, ja hämmennyksen hetkiä aiheuttaa vieläkin, kun joskus aamuisin kuulee kouluun mentäessä takana olevilta ihmisiltä "Moi, moi" -huutoja. Jotkut paikalliset ovat siis nopeita oppimaan. :) Botswanalainen aloittaa keskustelun myös hyvin helposti - yksi mukava kaveri aloitti keskustelun kassajonossa nähtyään minulla "todella hienon oranssin lautasen", ja yhden yliopistolaisen kanssa tuli juteltua koko combimatka (combi = katso kohdasta Toyota Hiace) ja näyttipä hän combien vaihtoasemalla vielä tarkkaan mihin combiin tulisi hypätä. Tietysti täällä silti saa olla tarkkana: paikalliset varoittavat, että jotkut näkevät sinut vain rikkaana länsimaisena olentona. Sitä haluaisi olla avoin kaikille, mutta tietysti sitä tulee joissakin tilanteissa mietittyä, onko tämä kaveri oikeasti luotettava. Olen löytänyt mielestäni tähän asiaan aika hyvän tasapainon. En mainosta kenellekään esimerkiksi huoneemme numeroa, mutta juttelen ja tutustun mielelläni paikallisiin tyyppeihin. Varovainen kannattaa siis olla muttei vainoharhainen!

Kansanjuhlaa historian ensimmäisen botswanalaisen olympiamitalistin saapuessa kotiin

Sankarin auto

Ohittelu on täällä melkoisen erilaista kuin Suomessa. Täällä on vasemmanpuoleinen liikenne, ja varsinkin ekoina päivinä sai olla tarkkana, ettei jatkuvasti jäänyt autojen alle. Kävellessäkään ei aina oikein tiedä, miltä puolelta tulisi ohittaa, mutta aika nopeasti sitä oppi paikallisille tavoille. Tie on ylitettävä heti, kun on vähänkin saumaa päästä yli, ja kävellessä ohittelun voi hoitaa fiiliksen mukaan.

Miltäköhän puolelta nää ohittais?

Toyota Hiace on yhtä kuin paikallisliikenne. Täällä ei kulje siis paikallisbusseja, vaan niiden virkaa hoitaa Toyota Hiacet eli combit. Combit ovat valkoisia pakettiautoja, jotka ahdetaan täyteen ihmisiä. Ne kiertävät ympäri kaupunkia tiettyjä reittejä ja pysähtyvät combipysäkeillä. Autossa on kuski sekä henkilö, joka hoitaa rahapuolen ja ihmisten huutelun autoon. Combit ovat todella edullinen vaihtoehto liikkua täällä, sillä yksi combimatka maksaa 3,30 pulaa. (pula = katso kohdasta Waluutta seuraavasta postauksesta, mutta 1 pula = n. 10 senttiä). Itse olen ainakin tykännyt combimatkoista, vaikka näin kevään tullen niiden sisällä onkin todella kuuma, koska ilmastointia ei luonnollisestikaan ole. Combeissa soi useimmiten iloinen afrikkamusa ja combien maksutyypit auttavat mielellään, kun pitäisi löytää jokin uusi paikka Gaboronesta. Ensimmäinen combimatka oli melkoinen kokemus: combi oli täynnä vaihtareita, ja kuski halusi selkeästi esitellä viimesimmällä kuukausipalkalla ostettua subwoofferiaan. Kuvitelkaa tässä vaiheessa amisauto, josta ei kuulu ulospäin muuta kuin bassot. Nyt kuvitelkaa olevanne combin sisällä, jossa musiikki ja bassot ovat vielä kymmenen kertaa kovemmalla. Onneksi en oo vielä kuuro! Kaikkialle combit eivät oo kätevin vaihtoehto, vaan kannattaa ottaa taksi, joka sekin maksaa yleensä kohtuullisen summan eli noin 30-40 pulaa matkasta riippuen. Yhden kerran ollaan oltu niin sanotussa virallisessa taksissa, jossa ei muuten toiminu nopeusmittari eikä kyllä varmaan oikein mitkään muutkaan mittarit. Muuten ollaan kuljettu ns. epävirallisimmilla takseilla, jotka täällä tuntuvat olevan kyllä aika normaaleja takseja, sillä virallisia on paljon hankalampi saada käyttöönsä. Me ollaan otettu puhelimeen muiden ihmisten tapaan hyvien hemmojen numeroita, ja löytyypä meiltä tällä hetkellä myös niin sanottu hovikuski, joka vie meidät tarvittaessa ja ehtiessään aina joka paikkaan mihin halutaan, ja saatiinpa viimeks alennustakin.

Combi

Sää on tällä hetkellä oikein miellyttävä. Pitkään täällä oli jäätävät illat, aamut ja yöt, mut nyt näyttää kevät pikkuhiljaa tulleen, ja kämpässä pärjää nykyään helposti t-paidalla ja shortseilla. Eipä tarvi muuten säätiedotuksiakaan tuijotella niin kuin Suomessa. Päivisin on aina semmoinen 30 astetta lämmintä ja aurinko paistaa melkein aina pilveettömältä taivaalta.

 

To be continued...

Bahurutse ja Mokolodi

Viime viikonloppu kului vaihtariporukalla ekskursioreissun merkeissä. Lauantaiaamuna oli lähtö yliopiston bussilla hieman Gaboronen ulkopuolella sijaitseviin paikkoihin. Lauantaina käytiin ensin katsomassa kalliomaalauksia, josta jatkettiin matkaa kohti David Livingstonen mukaan nimettyä valtavaa puuta. Livingstone oli siis henkilö, joka toi kristinuskon Botswanaan. Osa porukasta liikkui paikasta toiseen lava-autolla. Lavalla oli porukkaa istumassa/seisomassa kymmenestä viiteentoista henkee, ei taitais Suomessa mennä ihan läpi! Ohjelmassa oli tutustumista myös Livingstonen käymiin paikkoihin, jotka olivat itse asiassa aidattuja heinäalueita. Viimeisenä kohteena oli vielä luolansuu yhden ison mäen päällä. Luola oli kuulemma aikoinaan kirottu, eikä kukaan uskaltanut mennä sinne. Livingstone näytti kuitenkin menemällä sinne, ettei mitään kirousta oikeasti ollut. Toki oli ihan mielenkiintoista kuunnella joitakin faktoja Livingstonen elämästä, mutta kokonaisuudessaan täytyy kyllä myöntää, ettei ainakaan lauantaipäivä ollut mielestäni läheskään maksetun 1000 pulan (reilun sadan euron) arvoinen.

Ennustus tulevasta?

Livingstonen puu, tai osa siitä

Näkymä luolan suulta

Ja itse luola

Lauantai-ilta vietetiin Bahurutse cultural villagessa, ja ilta olikin ehdottomasti päivän paras osuus. Okei, kyllä mulle tuli heti fiiliksiä kylästä, että se on aikalailla turisteja varten rakennettu, ja kylän kokeneet naiset ovat varmasti kestineet vieraita jo aika monen monta kertaa samalla kaavalla ja osaavat hommansa. Silti kylän iäkkäät naiset olivat erittäin sympaattisia, ja ilta sujui mukavasti seuraamalla kylän nuorempien tanssiesityksiä, ja olihan se todella hauskaa päästä mukaan myös näihin tansseihin. Itsekin tuli muutamat John Travoltat nimittäin heitettyä. Vähän fiilistä vei kyllä, kun yks tanssijoista kysyi kesken tanssin kymmentä pulaa, mutta noh, semmosta se on joskus. Syötiin koko päivä hyvin, ja kylän päällikkö tarjosi miespuolisille henkilöille kylän perinteistä olutta. Ei ollut muuten ihan peruslagerin makuista, ehkä kuvakin osottaa sen! Kohteliaasti kaikki yritti juoda oluet loppuun, ja oli hauskaa viihdettä seurata kavereiden ilmeitä olutta juodessa. Päästiin myös haastamaan kylän päällikkö kiinanshakkia muistuttavassa pelissä. Loppuillasta hengailtiin vaan mukavasti nuotion ympärillä, ja päästiinpä soittaan kylän rumpujakin. Yö meni sitten suhteellisen miellyttävästi teltassa muutaman viltin alla kovan tuulen riehuessa ympärillä, vaikka välillä tuli odotettua, milloin tää teltta oikein sortuu.

Olutta Bahurutsen tapaan

Sunnuntain ohjelma oli paljon suppeampi, mutta ainakin mulle sitäkin mielenkiintoisempi. Luvassa oli siis parin tunnin ajelu Mokolodin luonnonpuistossa. Mokolodi on hyvin lähellä Gaboronea, eikä se oo lähellekään parhaimpien luonnonpuistojen tasoa, mutta se oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun pääs katsomaan läheltä Afrikan eläimiä. Täytyy sanoa, että oli todella hienoa bongailla eläimiä maastosta, ja olisin jaksanut tehdä sitä varmasti vielä monta tuntia kauemminkin. Näimme ainakin impaloita, pahkasikoja, gnuu:ita, apinoita vähän kauempaa, strutseja, murto-osan virtahevosta (näytti kaukaa kiveltä, mutta oppaan mukaan se ainakin oli virtahepo) sekä ehdottomana helmenä kirahvin oikein aitiopaikalta. Kirahvi tuli suoraan automme eteen, ja kun itsekin istuin auton edessä olevilla paikoilla, oli mahtavaa vaan harrastaa tuijotuskisaa kirahvin kanssa, joka lopulta tais sitten kyllästyä tylsiin turisteihin. Oli hauskaa, kuinka jännittyneesti kaikki seurasivat kirahvin touhuja. Yleensä eläimiä nähdessämme huusimme kaikki kovaan ääneen "Kennedy, Kennedy, Stop Stop!" (Kennedy oli siis meidän opas ajelulla) Pariin kertaan taidettiin oikeasti pelästyttää eläimet meidän huudoilla, eikä ehditty saamaan kunnon kuvia, mutta kirahvin astuessa eteen kaikki oli ihan hiljaa ja vaan kuiskaili innostuneesti jotain. Ajelun lopussa söimme vielä kerrassaan mahtavan lounaan, ja tarjolla oli pihvejä, makkaraa, kanaa, lukuisia eirilaisia salaatteja, jälkiruokaa ja muuta loistavaa syötävää.

Impala

Strutseja

Eipä tarvinnut olla varovainen, senkin laiska Hippo!

Pumbia

No kirahvihan siinä!

Ajelun jälkeen tutustuttiin vielä häkeissä olleisiin lintuihin ja matelijoihin. Pääsinpä leikkiin käärmeen kesyttäjääkin Rock pythonin kanssa. Onneks kyseessä oli vielä nuori käärme, sillä Rock python kasvaa tosi suureksi käärmeeksi. Siltikin oli havaittavissa sen voimat, kun pidin sitä niskan ympärillä. Sunnuntain kokemusten jälkeen voin sanoa, että reissulle kannatti ehdottomasti lähteä! Vaikka lauantai ei itselle niin paljon antanutkaan, oli sunnuntai hieno päivä.

Junioripöllö

Terveisiä isälle!

Tänään varattiin myös hotellit ja lento-/bussimatkat mid-semesterin matkaa varten. Meillä on yheksän päivän loma syyskuun lopussa ja päätettiin lähtee silloin Cape Towniin eli Kapkaupunkiin. Ensin mennään bussilla Gaboronesta Johannesburgiin, josta sitten lennetään Cape Towniin. Cape Townissa ollaan yhdeksän yötä ja paluumatkalla ollaan vielä yks yö Johannesburgissa. Suurin osa vaihtareista on lähdössä silloin ilmeisesti Victoria Fallseille pohjois-Botswanan safarin kautta, mutta me ajateltiin tehdä se reissu vasta mahdollisesti myöhemmin. Toki meillä on hyvä vaihtariporukka täällä, mutta täytyy sanoo silti, että viime viikonlopun minireissusta tuli väkisinkin mieleen vähän kuin joku luokka- tai turistiretki. Täyty liikkua isossa porukassa, odottaa muita ja mennä tietyn ohjelman mukaan. Oltiinkin samaa mieltä Nicon kans, että tulevat matkat ois kiva tehdä kahestaan tai pienemmässä porukassa. Sillon pääsee tekeen just niitä juttuja, joita haluaa oman aikataulun mukaan, ja kaikessa tekemisessä on paljon enemmän sellainen seikkailufiilis.

Kgale Hill

Perjantaina päätettiin lähtee pienellä porukalla kohti Gaboronen ehkä suurinta nähtävyyttä eli Kgale Hilliä. Kgale Hill on siis noin 1300m korkea "mäki" Gaboronen keskustassa. Matkalla sinne näky mäen juuressa paviaaneja ja ehkä eläimiä nimeltä dassie rat. Paviaanit varsinkin oli tosi vikkeliä ylittään tietä, eikä auttanu vaikka kuinka yritettiin juosta niitten perässä ja ottaa kuvia. Ne oli muuten yllättävän isoja, en todellakaan haluais kävellä semmosta vastaan. Meillä ei ollu reitistä ylös oikeastaan mitään tietoa, joten lähdettiin kipuamaan ylös ensimmäistä vähänkin polkua näyttävää reittiä pitkin.

 Määränpäänä Kgale Hill

Etsi kuvasta paviaani

 Alkutaipale oli aika lepposaa, kivistä maastoa. Puolessa välissä noustiin parin tyypin kans pienelle nyppylälle, josta oli jo ihan mukavat näkymät, ei kuitenkaan mitään verratuna niihin, mitä oli vielä tulossa... Loppuosuus olikin jo sit melkosta Veikka Gustafsson -tasoa. Kuultiin jälkeenpäin, että ylös pääsis ilmeisesti kolmee suht järkevää ja eritasosta reittiä. Meillä oli selkeesti se haastavin niistä, sillä lopussa pääsi jo ihan oikeesti vähän leikkiin kiipeilijää ja miettiin parasta reittivalintaa. Meidän porukan tytöt päättikin jättää lopun jyrkän osuuden välistä, ja me lähettiin Nicon kans urheileen kaksistaan kohti huippua. Kgale Hillin päällä sai olla jo vähän varovainen mihin astu, ettei ollu nopeeta laskua alas tiedossa.

Onneks nähtiin vaiva nousta ylös asti, sillä näkymät huipulta oli aivan mahtavat. Ehdottomasti paras päivä Botswanassa tähän mennessä, tämmösten kokemusten takia tänne tultiin! Alas tultiin sitten jotain ihan omia polkuja, ja illalla huomas pujotelleensa puskien läpi. (täällä on muuten jotain aivan ihme tappajapensaita, otan joskus kuvan niistä). Alas tullessa oli menossa vielä hieno auringonlasku, ja jahdattiin hetki vielä mäen alla dassie ratteja.

Dassie rat, ehkä?

Dumelang part 2 - Las Vegas edition

Nyt on viikko vierähtänyt täällä, hurjaa! Hyvin oon viihtynyt ainakin tähän mennessä. Asun siis Botswanan ainoan yliopiston kampuksella, vaihtarit on laitettu paikkaan, jota kutsutaan Las Vegasiksi. Täällä päin maailmaahan on tällä hetkellä talvi, joten illat ja yöt ovat jäätävän kylmiä. Aurinko laskee kokonaan siinä kuuden maissa, ja täällä tulee hyvin nopeasti kylmä ja pimeä. Ero päivän ja illan välillä on todella suuri, aivan toisenlainen kuin mihin Suomessa on tottunut. Mä nukun tällä hetkellä kerrasto päällä ja kolme vilttiä päällekkäin ja se ei todellakaan ole liikaa! Kuulemma myöhemmin täällä ei saa nukuttua taas kuumuuden takia, joten odottelenpa tässä niitä täydellisiä öitä...

Las Vegas

Asuntola on aika karu, mutta ensimmäisen illan shokin jälkeen tähän on tottunut jo vallan hyvin. Se ensimmäinen ilta.. noh.. Asun siis opiskelukaverini Nicon kanssa samassa huoneessa. Nicon läsnäolo tuli hyvin havaittua ekana yönä, kun Nico ilmeisesti selvitti passitarkastusta vielä Frankfurtin kentällä - sen verran paljon saksalaisia sanoja kuulu kämpän toiselta puolen perus nukkumisköhinän seasta. Huone on yhteinen, mutta välissä on väliseinä, joka peittää noin 2/3 huoneesta. Huoneessa on sänky, kaapit, pöytä ja pari hyllyä. Tyyny on muuten aika mukava!

Me tehtiin ekana iltana heti niin sanottu huoneratsia, ja katottiin, mitä kaikkee kivaa löytyy kaapeista ja sänkyjen alta. Ratsian saldona oli pari oikein ystävällisen näköistä hämistä. Ensimmäisen illan suihku oli jääkylmä. En muista, koska oon palellut niin paljon kuin sieltä suihkusta ulos astuessani. Siinä oli kyllä voittajafiilis, kun oli tämän pohjoisnapaoperaation suorittanut. Ekojen päivien aikana kuuluikin kampuksella urbaaneja legendoja lämpimästä suihkusta, ja siellä muka käyneitä pidettiin sankarillisina satuhahmoina. Yhtä piristävä kokemus oli niin sanotun toimivan vessan etsiminen. Tilannehan oli se, että tarjolla oli kolmenlaisia vessoja. Vaihtoehdossa A tarjolla oli vessa, jossa ei ollut lainkaan lukkoa. Vaihtoehto B taas tarjosi meille vessan, jossa ei ollut valoja. Vaihtoehto C tarjosi molemmat, valot ja lukon, mutta tämä vessa ei taas vetänyt laisinkaan. Siinäpä oli suomipojalla ihmettelemistä. Näiden vaihtoehtojen kanssa oppi elämään tosin melko hyvin, mutta ei ollut yhtään pahitteeksi, että alkuviikosta paikallisten opiskelijoiden saapuessa saimme lisää vessavaihtoehtoja saataville. Ja Ah sitä hetkeä, kun pääsi ensimmäiseen lämpimään suihkuun! Nyt tilanne on täällä siis erittäin hyvä, mitä nyt vessojen kahvat välillä irtoilee, vettä ei tullut joku aamu koko rakennuksessa, ja sähköt katkes kokonaan yheks illaks keskeyttäen mm. Batmanin leffanäytöksen alueen ostoskeskuksessa - mutta se onkin sitten aivan toinen tarina taas se!

Tuuletusaukko vessan katossa

Hylättyjen vessojen kerho

Tunnelmat sähkökatkoksen aikaan

Homemade handle

Hämiskaverit

P.S. Mitä kävikään nettitilanteelleni? Kävin kysymässä asiaa uudestaan tyypiltä, joka on vastuussa näistä kämpistä, jossa minäkin asun. Kuulemma netin saa kuntoon ehkä siinä neljässä kuukaudessa, jos silloinkaan! Me hankitaan siis Nicon kans reititin, niin voidaan käyttää molemmat Nicon nettiä. Ehkäpä se on kuitenkin se helpoin ja nopein ratkaisu.