Kapkaupunki osa 2: Tappajahaita ja vuoren valloitusta

Tervehdys jälleen vekkulit blogini lukijat! Ennen kuin palaan takaisin syyslomareissuuni Kapkaupungissa, esittelen teille muutaman tunnelmavälipalan Botswanasta kuluneen viikon ajalta kuvien muodossa.

Iltapäivämatsi paikallisen kanssa

Ammuut iltakävelyllä. Missä liikennesäännöt?

Pyykkipäivä. Huomaa luova ratkaisu vasemmanpuoleisessa koneessa

Kuten tarkkaavaisimmat blogini lukijat tietävät, Kapkaupungin ylpeytenä on melkein 1100m korkea oleva Pöytävuori. Kapkaupungissa on tosi epävakaa sää eikä vuorelle pääse läheskään joka päivä. Päätettiinkin vallottaa vuori ensimmäisenä selkeenä päivänä, itseasiassa myös juuri sinä selkeesti kuumimpana päivänä. Päätettiin, et kiivetään vuori ylös ja tullaan cable carilla alas. Täytyy myöntää, etten odottanu kiipeemisen olevan niin raskasta. Ehkä puulaakijalkapalloilijoiden kunto ei olekaan niin hyvä kuin yleisesti luullaan? Kengät eivät myöskään olleet kiipeilemiseen parhaat mahdolliset ja vettäkin piti juoda tosi säästellen kun otin sitä järkevästi aivan liian vähän mukaan. Tahti oli alussa kova, ja ohiteltiin muita tarpojia, mutta lopussa samaiset kaverit ohittikin jo sit meitä, kun meidän tahti "hieman" hyytyi ja tauot kävi entistä houkuttelevimmiks. Lopulta saavutettiin kuitenkin vuorenhuippu, ja maisemat oli kyllä mahtavia joka puolella. Kiipeily kannatti tehdä, tuntui hienommalta vuoren päällä, ja itse kiipeilynkin kokemukset ja näkymät olivat ainakin näin jälkeen päin mietittynä todella hienoja.

Alkupiste. Hyvissä voimissa. Vielä.

"aaaargh &)/"(&)#&, kato nyt tuota nousua!"

Hapoilla.

Se on siinä!

Poseeraus nro 1

Poseeraus nro 2

Poseeraus nro 3

King of the Hill!

Yhtenä päivänä suuntasimme kohti Cape Pointia ja Cape of Good Hopea. Jälkimmäinen eli Hyväntoivonniemi on Afrikan lounaisin kärki. Tämä oli tällainen turistipaikka, jossa nyt oli kuitenkin vaan käytävä. Eikä kyllä tämänkään mestan näkymissä ollut valittamista. Kapkaupunkiin päin palatessa käytiin Boulder's Beachilla, joka on tunnettu Afrikanpingviineistään. Tätä minä olin odottanut! Onhan pingviini yksi hienoimmista eläimistä, ja jokainen linnan juhlien markoahtisaari ja vanhojen tanssien finninaama frakeissaan haluaisi liikkua yhtä sulavasti kuin tuo eläimistä jaloin. Pingviiniarmeijan lisäksi paikalle saapui myös kiinalaisturistiarmeija, joten nähdäkseen eläinarmeijan oli ninjailtava itsensä läpi ensin säihkyvien salamavalojen tulituksen, mutta tästäkin reissusta tuli selviydyttyä voittajana.

Cape Point

Cape of Good Hope

Ylpeä pingujen bongaaja

Yks päivä kierreltiin vaan kaupungilla, ja tsekattiin afrikkalaisia toreja. Tääkin oli melkonen "elämys". Jos vähääkään pysähdyit, tultiin kysymään ystävällisesti kotimaata ja luonnollisesti vain minua varten pystyttiin sopimaan erikoishinta tavaralle. Jos olisin seurannut kaikkien torimyyjien vinkkejä, olisi äiti joulukuussa kymmenien erilaisten korujen ja keittiövälineiden onnellinen uusi omistaja. Noh, kyllä sieltä torilta lopulta jotain pientä tulikin ostettua, ja jokaisen tavaran hinta tippui kummallisesti aina vähintään puolella alkuperäisestä hinnasta.

Hakusessa oli myös afrikkalaisia soittimia. Kiertelimme eri paikoissa, ja Waterfrontilla oli vähiten yllättäen selkeästi turistein hintataso, vaikka sieltäkin löytyi asiallisia viritelmiä. Soitinten ostotarkoitukseen löytyi kaupungin vilkkaimmalta kadulta eli Long Streetilta onneksi pari oivaa paikkaa. Muutama pienempi härvellys tuli hankittua, mutta ostin myös mbiran eli sormipianon sekä djemben. Meinasin jo ostaa yhden keskikokoisen djemben, mutta sitten maksuhetkellä päätin kysyä vielä isomman djemben hintaa. Yllätyksekseni huomasin, että hintapyyntö ei ollut lähellekään alkuperäistä hintaa, vaan erittäinkin hyvä hinta kyseisestä rummusta, mihin auttoi tietysti, että olimme ostamassa Nicon kanssa useamman soittimen satsin. Tyyppi myi asiallisia soittimia eikä pelkästään turistikamaa, ja hän osasi vastata kiperiin kysymyksiimme ja soittaa soittimia taitavasti, mikä osoitti kaverin ammattitaidon. Hän oli keskittynyt vain soittimien myyntiin, ja ilmeisesti välitti niitä paikalliselle yliopistollekin.

Tosiaan isompi djembe alkoi houkuttaa suuresti ja testattuani sitä ei paluuta enää ollut. Diskanttiäänet olivat hunajaa ja bassossakin oli syvyyttä mutta myös tarpeeksi terävyyttä. Valitettavasti kuvaa en huomannut tästä ottaa, mutta toivottavasti huom. toivottavasti tuutte näkemään sen vielä livenä. Nimittäin djemben ollessa kokoluokkaa iso ei ollut muuta vaihtoehtoja tietenkään kuin lähettää soitin postin kautta. Postissa tuli useamminkin kerran käytyä kyselemässä eri vaihtoehtoja ja hintoja, ja lopulta päädyin meritse kulkevaan postiin. Djembe ei ollut kuitenkaan niin kallis, että olisi kannattanut laittaa rahojaan kalliiseen kuriiripalveluun, joten päätin ottaa riskin tämän suhteen. Matka kestää yleensä 2-3kk, joskus jopa 5-6kk, joten ei auta muuta kuin toivoa, että jossain vaiheessa saapuisi ilmoitus noudettavasta paketista.

Mbira

Viimeisenä päivänä päätin lähteä häkkisukeltamaan haiden kanssa eli englanniksi tämä touhu on nimeltään Shark Cage Diving. (googlen kuvahausta pääsette näkeen, minkälaiselta touhu oikeesti näytti veden alla) Aivan halpaa touhua tämä ei ollut, mutta koska haisukellusta ei kovin monessa paikassa pääse tekemään, ajattelin käyttää tämän tilaisuuden hyväksi. Koska Nico ei uskaltanut haita kohdata ja kun kaikki rahatkin hän oli vaihtoajallaan valitettavasti tuhlannut vettä väkevimpiin aineisiin, poimittiin minut yksin haiyrityksen autoon hotelliltamme ja lähdimme parin tunnin matkalle kohti Kleinbaaita. Matkalla kaikki osallistujat täyttivät ja allekirjoittivat lomakkeen, jossa yritys alleviivasi, että he eivät ole millään tavoin vastuussa tai korvausvelvollisia, mikäli hai nappaa sukeltajalta jonkin raajan tai sukeltaja kuolee. Kiva tietää! Paikanpäällä syötiin aamiainen, ja venekunnan pomo tuli pitämään meille lyhyen esittelyn tulevasta ja kertomaan turvallisuusohjeet. Kuulemma jos kädet laittaisi häkin ulkopuolelle, olisi luvassa saman tien uintireissu takaisin rantaan. Eikä kyllä tehnyt mielikään alkaa improvisoida veden alla!

Näkymä aamupalapöydästä

The Cage

Täytyy myöntää, että pientä jännitystä oli havaittavissa, kun ensimmäinen hai saapui kiertelemään veneemme ympärille. Pian niitä oli parikin kappaletta. Homma kävi siis niin, että puimme päällemme märkäpuvun, lasit ja meihin laitettiin myös pienet painot. Sitten hyppäsimme vedessä olevaan häkkiin. Häkin yläosa oli hieman vedenpinnan yläpuolella, ja tuossa osassa pääsimme vapaasti hengittämään. Hain ilmestyessä syötin avulla häkin viereen, pidätimme henkeä ja sukelsimme häkin alaosaan ihastelemaan haita aivan vierestä. Hait eivät olleet mitään pieniä täällä, sillä ne olivat valkohaita. (englanniksi The Great White Shark) Täytyy sanoa, että tämä oli yksi hienoimmista jutuista joita olen tehnyt. Oli upeaa katsoa haita sen omassa ympäristössään eli veden alla, ja näky oli aina yhtä hieno ja jopa hieman pelottava, kun hai uiskenteli kohti häkkiä hampaat näkyvillä. Touhusta teki siistiä myös se, että pääsi itse toimimaan ja sukeltamaan, meri ja häkki loi aivan oman tunnelmansa ja sankarini David Hasselhoffin peukutuskuva sukelluksen jälkeen haiyrityksen esitteessä nosti myös fiiliksen kattoon.

Katsokaa tosiaan googlesta lisää kuvia (https://www.google.com/search?hl=fi&q=shark+cage+diving&bav=on.2,or.r_gc.r_pw.r_qf.&bpcl=35466521&biw=1440&bih=811&um=1&ie=UTF-8&tbm=isch&source=og&sa=N&tab=wi&ei=8YGIUMmYDcaf0QXy14HQBA&sout=0&ved=0CCAQxxQ), koska en omista itse kameraa, jota voi käyttää vedessä, enkä koskaan saanut kuvia itsestäni ja haista veden alla, joita yksi englantilainen pariskunta lupasi minulle lähettää. Matkalla Kleinbaaihin pysähdyimme pari kertaa meren äärelle ihastelemaan myös valaita. Haisukeltelujen jälkeen lähdimme venekuntamme kanssa etsimään niitä, ja pian näimmekin jo kaksi suurta valasta ihan veneemme vieressä, ja niiden katselu ja niiden ääntelyjen kuuntelu niin läheltä oli myös mahtavaa. Haiyrityksen tyypit vitsailivatkin, että teiltähän pitäisi pyytää jo tuplamaksu. Erittäin onnistunut päivä siis kaiken kaikkiaan!

The Great White Shark

Valas

Viimeisen lomailupäivän ja yön Etelä-Afrikassa vietimme Johannesburgissa. Kävimme Apartheid-museossa ja muuten tuli hengailtua vaan hotellissa, sillä pimeellä kulkeminen Joburgissa ei hirveesti inspiroinut. Johannesburgin hotellin huoneestamme on pakko mainita kylpyhuoneratkaisu. Tiedän, että avokeittiöt ovat nykyään hyvin suosittuja, mutta ovatko avovessatkin yleistymässä? Sängyn ja vesiklosettinakin tunnetun "huoneen" välissä oli vain väliseinä. Mikäs siinä, onhan se kotoisaa, kun voi vessastakin käsin näyttää littipeukkua telkkaria katsovalle kaverille. Suihkukin oli täysin luonnollisesti sijoitettu huoneen avoimeen kulmaan. Toinen hotelli helpotukseen liittyvä seikka on myös mainittava. Nimittäin Kapkaupungin lentokentän vessasta ja myös ainakin Waterfrontin samaisesta paikasta löytyi minulle aivan uusi ammatti. En tiedä oliko tyypit siivoojia, hovimestareita vai mitä, mutta aina he löytyivät sieltä iloisesti tervehtien. Joskus tervehdys saattoi olla ytimekkään arkinen "How is it?" (mitä tähänkin pitäis vastata kyseisessä tilassa?) tai toisinaan saattoi kuulla ilmaisun "Welcome to my office". Kyllähän siinä väkisin hyvälle tuulelle tuli!

Apartheid museon sisäänmenoportti arvottiin

Tämä on sitä modernia nykyaikaa. Hyvät naiset ja herrat: avoWC

Näkymät sängyltä. Huomaa suihkun strateginen sijoittelu.

Semmoinen oli siis syyslomareissuni Etelä-Afrikkaan. Marras-Joulukuun matkoja odotellessa! Suunnitelmissa näillä näkymin reissu pohjois-Botswanaan safarille Choben kansallispuistoon ja ihmettelemään Victorian putouksia Sambian tai Zimbabwen puolelle. Joulukuussa ennen Suomeen tuloa olisi sitten tarkoitus mennä vaan makoileen pariksi viikoksi riippumattoihin Mosambikin rannikolle. Elämä täällä Botswanassa käy myös mielenkiintoiseks, sillä viikonloppuna tänne saapuu Suomivieraita. Taidanpa laittaa tyttöystävän, äidin ja hänen ystävänsä ensimmäiseksi paikalliseen joukkoliikennevälineeseen ja katsoa, mistä he löytävät itsensä...

Kapkaupunki osa 1: Kuumotuksia

Kolme kuukautta takana Afrikkaa, kaksi edessä! Mid-term break eli paikallinen syysloma tuli vietettyä Kapkaupungissa. Varoitus: tämä postaus sisältää aivan liikaa sanoja, lauseita ja virkkeitä. Mutta kuukausi edellisestä kirjoituksesta, joten älä valita! Elämää oli kuitenkin myös ennen Kapkaupunkia, joten palataanpa ajassa taaksepäin. Gaboroneen saapui sirkus niin pitihän sitä afrikkalainen sirkuskin nyt nähdä. Esitykset olivat ihan siistejä, oli norsuja, leijonia jne. Täytyy kyllä sanoa, että näiden villieläinten paikka on aivan jossain muualla kuin sirkuksessa ruoskittavana ja kesytettävänä. Toinen asia, joka täytyy mainita on paikalliselta kaverilta kaverihintaan ostettu Botswanan maajoukkuepaita. Tyyppi on ite pelannu alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ja kyseinen paita oli jääny sille turhaksi, joten sain tilaisuuuden paidan ostoon. Ja kyä on hiAno!

Okei okei kerrotaan nyt siitä Kapkaupungistakin sitten. Kirjoituksesta tulisi pitempi kuin Aleksis Kiven romaaneista yhteensä, jos aivan kaikesta kertoisin, joten kerron yleisesti, mitä tuli tehtyä, ja päräyttävimmistä touhuista selostan enemmän. Oho, tullut taas luettua näköjään liikaa Madventuresia, kun tommosia sanoja käytän. Matka alkoi siis ilman stressiä ja ongelmia aikaisin Gaboronen aamuyössä. Tai ainakin näin olisin halunnut kirjoittaa. Nimittäin "luotto"taksikuskimme niin kuin olen moneen kertaan mainostanut, petti meidät aivan totaalisesti. Oltiin varmistettu hemmolta parina edellisenä iltana, että tuleehan hän varmasti aamulla poimimaan meidät kampukselta. Noh, tyyppiä ei näkynyt parkkiksella, joten soitin kaverille ja hän ilmeisesti heräs soittoon, koska kysyi että mitä kello on. Eipä siinä muu auttanut, kun lähteä laukkaamaan matkalaukkujen kans kohti bussiasemaa. Onneks kuitenkin yliopistojen porttien ohi päästyämme toinen taksi tuli sattumalta vastaan, ja kysyi minne matka. Hän oli hakemassa muita vaihtareita, mutta koska nämä eivät olleet vielä valmiita, lupasi hän heittää meidät ensin asemalle. Katsokaas kyllä ne asiat aina vain jotenkin hoituvat Afrikassa, hieno maanosa siinä mielessä!

Kuutisen tunnin bussimatka meni suht lepposasti Johannesburgiin musiikkia kuunnellessa ja maisemia katsellessa. Maisemat muuttukin aika radikaalisti tuntien kuluessa. Botswanan kuivuus ja hiekka muuttu vähitellen aina vihreemmäks (kiva väri tää vihreekin pitkästä aikaa) ja Johannesburgin lähestyessä alko näkyyn jos minkälaisia tieviidakoita. Etelä-Afrikassa tuli jotenkin vähän outo fiilis. En oikein tiennyt, mihin maanosaan sen oikein sijottaisin. Ihmiset puhuivat hollannin kielen lähisukulaista afrikaansia ja valkoihoisia näkyi enemmän. Täytyy myöntää, että välillä tuntui kyllä erittäin mukavalta päästä välillä taas isoon kaupunkiin, jossa oli valoisaa ja vilkasta kaduilla ja jossa tuli sellainen länsimaalaisen kaupungin fiilis. Toisaalta olen taas erittäin tyytyväinen, että valitsin Botswanan ja Gaboronen kuitenkin vaihtokohteekseni. Etelä-Afrikasta puuttui sellainen urbaani afrikkafiilis Botswanaan verrattuna ja se oli jo hyvin länsimaalainen paikka. Halusin vaihtopaikkani olevan juuri selkeästi erilainen kuin länkkärimaa, mutta kuitenkin paikka, jossa perusasiat ja vähän muutkin asiat toimivat hyvin. Botswana tuntuu myös selkeästi turvallisemmalta paikalta kuin Etelä-Afrikka, ja täällä voi liikkua paljon vapaammin. Täytyy kuitenkin sanoa, että luettuani esimerkiksi opiskelukavereiden juttuja Keniasta, Botswana tuntuu aika välimallin kehitysmaalta. Asiat ovat täällä kuitenkin muiden Afrikan maiden tasoon nähden niin hyvin, eikä minua olisi houkuttanut viettää vaihtoaikaani myöskään Kenian haasteellisimmissa olosuhteissa. Kuitenkin kaupunkilomakohteeksi ei olisi parempaa paikkaa voitu valita kuin Kapkaupunki. Sen verran makee paikka on kyseessä. Jos siis haaveilet kaupunkirantalomaa jostain vähän kauempaa, ei Kapkaupunki todellakaan ole huono vaihtoehto!

Township matkalla Johannesburgiin

Johannesburgin bussiasemalta oli tarkoitus jatkaa matkaa jotain kautta lentokentälle, josta lensimme Kapkaupunkiin. Jotain kautta idea muodostui kuitenkin hyvin nopeasti suoraksi taksimatkaksi lentokentälle. Asemalle saavuttuamme meille tuli juttelemaan heti yksi valkoihoinen kaveri. Hän kertoi kuinka häneltä oli viety aseman ulkopuolella kaikki hänen tavaransa, eikä meillä olisi mitään asiaa tuonne central business districtiin, jos haluamme olla turvassa. Tyyppi varmasti kehitti tarinaansa paljon omiaan, koska hän luonnollisesti lopuksi pyysi meiltä pientä rahallista avustusta, mutta muutkin ihmiset olivat selkeästi enemmän varuillaan Joburgissa kuin Gaboronessa ja kuljettivat reppujaan esimeriksi etupuolellaan valppaan näköisinä. Taksissa kuulin kolme erilaista uutista. Ensimmäinen kertoi ryöstöstä, toinen puukotukseta ja kolmas ampumavälikohtauksesta. Lisäksi poliisin pysäyttäessä taksin, kuski vaan antoi setelin poliisin kouraan ja matka jatkui taas. Ehkä Johannesburgin maineessa yhtenä maailman vaarallisimmista kaupungeista on kuitenkin jotain perää? Noh, lentokentällä tuli mässäiltyä kunnolla ja katsottua pari valioliigamatsia niin seitsemän tunnin odotus meni yllättävänkin nopeasti. Kapkaupungissa majoitumme hienoon keskustassa olleeseen hotelliin aamiaistarjoilujen kera. Kyllä opiskelijatkin voivat kerran vähän panostaa, joten lukija lopeta se ihmettely siellä! Kumitehtaan kuumuudessa on nämäkin roposet ansaittu!

Kapkaupungissa oli paljon kaikenlaista tekemistä ja nähtävää. Table Mountain eli Pöytävuori hallitsi kaupunkinäkymää ja meri ympäroi kaupunkia. V&A Waterfront oli turistien suosiossa satamassa, ja rantoja oli paljon kivoja (kyllä! luonnollista vettä oli nähtävillä piiiiitkästä aikaa! niin ja sitä uskomatonta vihreetä väriäkin!) Tuulista ja "kylmää" kaupungissa myös oli ainakin verrattuna Botswanan kuumuuteen. Tulipa hankittua flunssakin sit Afrikassa. Turistibussi oli kätevä ja suht edullinen tapa nähdä yleiskuva kaupungista, ja pääsipä sillä liikkuunkin parina päivänä aika kätevästi eri paikkoihin, koska julkinen liikenne on Kapkaupungissa hyvin vaiheessa vielä ja taksit selkeästi kalliimpia Gaboroneen verrattuna. Maisemat oli Kapkaupungissa todella näyttäviä. Kerjäläisiä oli myös kaupungissa huomattava määrä, ja aluksi se oli hieman outoa, koska Botswanassa ei sellaiseen ole juuri yhtään törmännyt.

Missä FIN?

Bo-Kaap

Pyry feat. Robben Island ja reput

Syöminen on aina matkustamisen yksi hauskimmista asioista. Kapkaupungissakin tuli syötyä jos vaikka mitä maukkaita sapuskoja. Meren rannalla kun oltiin niin täytyihän sitä parina iltana syödä päivän kalaa, eli mitä paikalliset nyt olivatkaan saalistaneet päivän aikana. Aina en edes kysynyt kalan lajiketta kuin vasta siinä vaiheessa kun se ilmestyi lautaselleni, koska tuoretta ja hyvää se varmasti oli. Mukavaa vaihtelua Botswanan lihakuurille. Mainitsemisen arvoinen paikka on myös Eastern Food Bazar, joka sijaitsi aivan hotellimme lähistöllä. Olimme kuulleet raflasta paljon kehuja kavereiltamme (hyvä Emppu ja Krisu!), eikä paikka pettänytkään. Idea oli siis, että ruoka valittiin yhdestä monesta intialaishenkisestä "kojusta", ja jokaisella annoksella oli hintaa huimat kolmisen euroa. Intialainen jätskiannoskin maksoi euron. Kaikki annokset olivat todella isoja ja maut olivat kohdillaan. Yhtenä iltana lähdimme hifistelemään Mama Africaan (kiitos TuningLaura tästä vinkistä!). Muori Afrikka on tunnettu spesiaaliannoksestaan, jossa pääsee syömään kudua, krokotiilia, springbokia ja strutsia. Eläimet maistuivat yllättävänkin paljon normaalilta punaiselta lihalta, mutta kyllä jokaisesta löytyi joku oma pieni twistinsä. Krokossa oli ehkä omalaatuisimmat aromit. Ehdottoman makoisa lautanen kaiken kaikkiaan! Tuolla annoksella jopa Nico vois olla aika vahvoilla uudella kuuden opiskelijan illallisella.

Eastern Food Bazar

Mitäpä Keipissä tuli sit nähtyä ja tehtyä? Seuraavassa postauksessa lisää aiheesta, mutta kerron tässä jotain. Yhtenä päivänä suuntasimme kohti Robben Islandia eli vankilasaarta, jossa Nelson Mandela vietti 18 vuotta elämästään. Sivistävä reissu, joka oli tehty mukavan tiiviiksi. Edes minua eli tunnettua museoiden ja taidenäyttelyjen ystävää ei päässyt missään vaiheessa tylsistyttämään. Entisen vangin toiminen oppaana osaa kierrosta lisäsi ehdottomasti myös mielenkiintoa. Näkymät saarelle mentäessä oli myös komeat. Kapkaupungissa oli mahdollista nähdä myös pääsarjafutista, joten voinette arvata, löysinkö itseni stadionilta? Puitteet olivat komeat Ajax Cape Townin ja University of Pretorian ottelussa. Matsi pelattiin nimittäin vuoden 2010 MM-kisoja varten rakennetulla noin 65 000 ihmisen huippumodernilla stadionilla. Koska yleisöä oli semmoiset muutama tuhat, voinette kuvitella ettei tunnelma noussut stadikalla ihan infernaalisiin lukemiin. Ottelu päättyi vierasjoukkueen 5-1 nöyryytykseen. Taso ei päätä huimannut, mutta maaleja nähtiin ainakin ja kuultiin paljon turhautuneita vuvuzelatöräytyksiä kotijoukkueen valmentajalle osoitettuina.

Ihan kuin minä, I'm not a morning person

V&A Waterfront

Nelson Mandelan selli

Robben Island

Yks päivä suuntana oli Etelä-Afrikan vanhin viinitila eli Groot Constantia. Hienot oli puitteet tälläkin mestalla. Mentiin kellaritourille, jossa meille näytettiin, missä viini täällä tehdään ja kerrottiin paljon mielenkiintosia faktoja, joista en kyllä rehellisesti sanottuna enää hirveesti muista. Kyllä jotain varmaan kuitenkin mieleen jäi! Lopuks päästiin vielä pyörittelemään ja haistamaan ja jopa maistamaankin erilaisia viinejä. Sitten pohdimmekin kuinka uljaan kristallisen siveellisen hämyisen usvaisen luonnollisen aistikkaan runollisen sielukkaan makuisia viinit olivatkaan. Pullokin tarttui tilalta muistoksi mukaan. Tämän pääsee sitten avaamaan jossakin hyvin erityisessä tilanteessa. Voi juhlistaa vaikkapa hetkeä, kun Jyväskylän kämppäni ainoa kasvi kaktus saa rinnalleen kaverin.

Nyt on tullut kirjoitettua varmaan aivan tarpeeksi, joten jatkoa seuraa seuraavassa blogikirjoituksessa Kapkaupungin paluu. Oletko valmis? Miten Veikka Gustafssonia uhmaama suomalaispoika selvisi rankasta vuoristokiipeilystä? Entäpä kuinka monta raajaa tappajahait söivät sukeltajanoviisilta? Koituiko pingviiniarmeijan piiritys ylittämättömäksi esteeksi? Löytyikö Afrikan lounaisin kärki, vai jäivätkö jannut verenhimoisen Etelä-Afrikkalais heimon vangeiksi? Tai miten kävi afrikkalaisella marketilla, jossa jokaisesta tuotteesta tarjottiin "special price just for you", jäivätkö kaikki rahat tähän mustaan aukkoon? Entä mitä tapahtui hienolle isolle djembelle, joka ei mahtunut matkalaukkuun, oliko rumpu tylysti jätettävä Etelä-Afrikkaan? Vai loppuiko poikien matka viimeistään pelottavaan yöhön Johannesburgissa, jossa piti yöpyä ennen matkustusta takaisin Botswanaan? Avaa seuraavan blogipostauksen luukku, jos uskallat...

Vai tuliko jannusta Castle Of Good Hopen tykinruokaa?