Bahurutse ja Mokolodi

Viime viikonloppu kului vaihtariporukalla ekskursioreissun merkeissä. Lauantaiaamuna oli lähtö yliopiston bussilla hieman Gaboronen ulkopuolella sijaitseviin paikkoihin. Lauantaina käytiin ensin katsomassa kalliomaalauksia, josta jatkettiin matkaa kohti David Livingstonen mukaan nimettyä valtavaa puuta. Livingstone oli siis henkilö, joka toi kristinuskon Botswanaan. Osa porukasta liikkui paikasta toiseen lava-autolla. Lavalla oli porukkaa istumassa/seisomassa kymmenestä viiteentoista henkee, ei taitais Suomessa mennä ihan läpi! Ohjelmassa oli tutustumista myös Livingstonen käymiin paikkoihin, jotka olivat itse asiassa aidattuja heinäalueita. Viimeisenä kohteena oli vielä luolansuu yhden ison mäen päällä. Luola oli kuulemma aikoinaan kirottu, eikä kukaan uskaltanut mennä sinne. Livingstone näytti kuitenkin menemällä sinne, ettei mitään kirousta oikeasti ollut. Toki oli ihan mielenkiintoista kuunnella joitakin faktoja Livingstonen elämästä, mutta kokonaisuudessaan täytyy kyllä myöntää, ettei ainakaan lauantaipäivä ollut mielestäni läheskään maksetun 1000 pulan (reilun sadan euron) arvoinen.

Ennustus tulevasta?

Livingstonen puu, tai osa siitä

Näkymä luolan suulta

Ja itse luola

Lauantai-ilta vietetiin Bahurutse cultural villagessa, ja ilta olikin ehdottomasti päivän paras osuus. Okei, kyllä mulle tuli heti fiiliksiä kylästä, että se on aikalailla turisteja varten rakennettu, ja kylän kokeneet naiset ovat varmasti kestineet vieraita jo aika monen monta kertaa samalla kaavalla ja osaavat hommansa. Silti kylän iäkkäät naiset olivat erittäin sympaattisia, ja ilta sujui mukavasti seuraamalla kylän nuorempien tanssiesityksiä, ja olihan se todella hauskaa päästä mukaan myös näihin tansseihin. Itsekin tuli muutamat John Travoltat nimittäin heitettyä. Vähän fiilistä vei kyllä, kun yks tanssijoista kysyi kesken tanssin kymmentä pulaa, mutta noh, semmosta se on joskus. Syötiin koko päivä hyvin, ja kylän päällikkö tarjosi miespuolisille henkilöille kylän perinteistä olutta. Ei ollut muuten ihan peruslagerin makuista, ehkä kuvakin osottaa sen! Kohteliaasti kaikki yritti juoda oluet loppuun, ja oli hauskaa viihdettä seurata kavereiden ilmeitä olutta juodessa. Päästiin myös haastamaan kylän päällikkö kiinanshakkia muistuttavassa pelissä. Loppuillasta hengailtiin vaan mukavasti nuotion ympärillä, ja päästiinpä soittaan kylän rumpujakin. Yö meni sitten suhteellisen miellyttävästi teltassa muutaman viltin alla kovan tuulen riehuessa ympärillä, vaikka välillä tuli odotettua, milloin tää teltta oikein sortuu.

Olutta Bahurutsen tapaan

Sunnuntain ohjelma oli paljon suppeampi, mutta ainakin mulle sitäkin mielenkiintoisempi. Luvassa oli siis parin tunnin ajelu Mokolodin luonnonpuistossa. Mokolodi on hyvin lähellä Gaboronea, eikä se oo lähellekään parhaimpien luonnonpuistojen tasoa, mutta se oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun pääs katsomaan läheltä Afrikan eläimiä. Täytyy sanoa, että oli todella hienoa bongailla eläimiä maastosta, ja olisin jaksanut tehdä sitä varmasti vielä monta tuntia kauemminkin. Näimme ainakin impaloita, pahkasikoja, gnuu:ita, apinoita vähän kauempaa, strutseja, murto-osan virtahevosta (näytti kaukaa kiveltä, mutta oppaan mukaan se ainakin oli virtahepo) sekä ehdottomana helmenä kirahvin oikein aitiopaikalta. Kirahvi tuli suoraan automme eteen, ja kun itsekin istuin auton edessä olevilla paikoilla, oli mahtavaa vaan harrastaa tuijotuskisaa kirahvin kanssa, joka lopulta tais sitten kyllästyä tylsiin turisteihin. Oli hauskaa, kuinka jännittyneesti kaikki seurasivat kirahvin touhuja. Yleensä eläimiä nähdessämme huusimme kaikki kovaan ääneen "Kennedy, Kennedy, Stop Stop!" (Kennedy oli siis meidän opas ajelulla) Pariin kertaan taidettiin oikeasti pelästyttää eläimet meidän huudoilla, eikä ehditty saamaan kunnon kuvia, mutta kirahvin astuessa eteen kaikki oli ihan hiljaa ja vaan kuiskaili innostuneesti jotain. Ajelun lopussa söimme vielä kerrassaan mahtavan lounaan, ja tarjolla oli pihvejä, makkaraa, kanaa, lukuisia eirilaisia salaatteja, jälkiruokaa ja muuta loistavaa syötävää.

Impala

Strutseja

Eipä tarvinnut olla varovainen, senkin laiska Hippo!

Pumbia

No kirahvihan siinä!

Ajelun jälkeen tutustuttiin vielä häkeissä olleisiin lintuihin ja matelijoihin. Pääsinpä leikkiin käärmeen kesyttäjääkin Rock pythonin kanssa. Onneks kyseessä oli vielä nuori käärme, sillä Rock python kasvaa tosi suureksi käärmeeksi. Siltikin oli havaittavissa sen voimat, kun pidin sitä niskan ympärillä. Sunnuntain kokemusten jälkeen voin sanoa, että reissulle kannatti ehdottomasti lähteä! Vaikka lauantai ei itselle niin paljon antanutkaan, oli sunnuntai hieno päivä.

Junioripöllö

Terveisiä isälle!

Tänään varattiin myös hotellit ja lento-/bussimatkat mid-semesterin matkaa varten. Meillä on yheksän päivän loma syyskuun lopussa ja päätettiin lähtee silloin Cape Towniin eli Kapkaupunkiin. Ensin mennään bussilla Gaboronesta Johannesburgiin, josta sitten lennetään Cape Towniin. Cape Townissa ollaan yhdeksän yötä ja paluumatkalla ollaan vielä yks yö Johannesburgissa. Suurin osa vaihtareista on lähdössä silloin ilmeisesti Victoria Fallseille pohjois-Botswanan safarin kautta, mutta me ajateltiin tehdä se reissu vasta mahdollisesti myöhemmin. Toki meillä on hyvä vaihtariporukka täällä, mutta täytyy sanoo silti, että viime viikonlopun minireissusta tuli väkisinkin mieleen vähän kuin joku luokka- tai turistiretki. Täyty liikkua isossa porukassa, odottaa muita ja mennä tietyn ohjelman mukaan. Oltiinkin samaa mieltä Nicon kans, että tulevat matkat ois kiva tehdä kahestaan tai pienemmässä porukassa. Sillon pääsee tekeen just niitä juttuja, joita haluaa oman aikataulun mukaan, ja kaikessa tekemisessä on paljon enemmän sellainen seikkailufiilis.