Student 201209502

Kun varsinaisia koulupäiviä ei enää ole jäljellä, tenttipäiviä on edessä kolme ja kuorot alkaa olla kuoroiltu, on ehkä hyvä aika kertoa näistäkin touhuista. Joku siellä päässä nauraa nyt, että minä olisin muka opiskellutkin täällä, mutta kyllä, näin on tullut jopa tehtyä!

Kirjasto

Chicken hearts, anyone?

Ass:eja löytyy jos minkälaisia

Ei ollu tänään lempparisalaattia, mutta kakkoslempparia kuiteski

Lintuja pyörii ruokalassa - usein kuitenkin elävinä.

Yksi kursseista on setswanan alkeet. Dumelang! Leina lame ke Pyry. O tsogile jang? Ke tswa kwa Finland. Ke nna kwa Las Vegas mo Gaborone. Ke ithuta mmino le moopelo. Ke tshotswe ka Ngwanatsele ka 1988. Tällä kielellä ei ole mitään yhteistä minkään kanssa (ainakaan mun mielestä), ja jotenkin on vaikeaa uskoa setswanaa opiskeltuani, että suomenkieli olisi yksi maailman vaikeimmista kielistä. Yhdellä sanalla saattaa olla monta merkitystä ja poikkeuksia löytyy enemmän kuin Janne Katajalla työpaikkoja viimeisen parin vuoden aikana tai cooleuden takia Applen tuotteita ostavia. Noh, ihan hyvin on mennyt tähän asti ja suullinen tenttikin sujui eilen hyvin. Katotaan miten käy kirjallisen ens viikolla. Välitentit on menneet hyvin, mutta laiskotus maximus on hieman iskenyt loppua kohti mentäessä.

Toisena kursseista esittelyvuoroon pääsee Basic Instrumental Skills. Kurssilla soitetaan pianoa (yamahan keyboardeja oikeasti), nokkahuilua ja lauletaan jonkin verran. Pianon soitto lähdettiin aivan alusta, sointujen muodostamisesta ja melodian soittamisesta. Enhän minä soittanutkaan tämmöisiä melodioita kuin viimeksi ala-asteella niin onhan niitä hyvä kerrata. Laulaminen on ollut ehdottomasti hyödyllisin osa tätä kurssia, ja olen oppinut solfasysteemin, jota Suomessa ei juuri ollenkaan käytetä. Muutenkin prima vista laulun eli suoraan nuoteista laulamisen harjoitteleminen tekee mulle enemmän kuin hyvää. Ja sitten viimeisenä pääsemme tuohon jokaisen opettajan ja vanhemman painajaiseen, varsinaiseen paholaisen keksintöön eli nokkahuiluun. Eihän tuon pillin äänestä nyt kukaan täysjärkinen oikeasti voi pitää, eihän?

Tälle sivulle on tullu palattua moooonta kertaa

Ensimmäiset piano- ja laululäksyt

Tältä se näytti meikäläisen näkökulmasta vanhassa luokassa

Yhtenä kurssina minulla on kurssi, jonka nimeä en edes muista. Kyseessä on teorian alkeet, eli taas kurssi, jonka asiat olen opetellut jo joskus ala-asteella. Kurssin opettaja on kyllä ihan huippu, ja hän kertoo mielenkiintoisia asioita musiikin kuin muidenkin asioiden saralta. Ja kurssin positiivisena puolena voi pitää sitä, että oppii englannin kielisiä termejä musiikkisanastosta. Kaiken kaikkiaan nämä kaksi kurssia ovat kuitenkin siis aivan liian helppoja, mutta jos totta puhutaan, ei tämä minua liikaa harmita. Olisihan se kiva olla hieman haastavimmilla kursseilla ja oikeasti oppiakin enemmän, mutta toisaalta haen tältä vaihtokokemukselta niin paljon muutakin. Nyt on jäänyt enemmän aikaa muiden kokemusten saavuttamiseen vieraassa maassa ja kulttuurissa. Neljäs kursseistani on Music ethnology -kurssi, jossa käsittelemme erilaisia Botswanan heimoja ja heidän musiikkiperinteitään. Tähän kurssiin on siis liittynyt kaikki kylävierailut, joita on tainnut olla yhteensä kuusi kappaletta. Vaikka kyläjuhlien setswanankieliset puheet on  tuntuneet välillä tuskastuttavan pitkiltä, on tämä kurssi ollut erittäin antoisa. On nähnyt niin paljon perinteisistä paikallisista musiikkikulttuureista ja samalla on tullut kierreltyä etelä-Botswanassa. Tulipa tälle kurssille kirjotettua monisivuinen esseekin eli kyllä täällä opiskellaankin!

Tämmösiäkin aiheita ollaan käsitelty teoriatunnilla

Vanha musiikkiluokka

Edelleen vanha musiikkiluokka. Täällä ei olla siis enää pitkään aikaan oltu.

Uudesta musiikkiluokasta en jostain syystä oo ottanu kuvaa, mutta tässä vaiheessa oleva harjoitteluhuone

Arki on ollut aika samantyyppistä koulun suhteen, mutta onpa poikkeuksiakin ollut. Yksi päivä lähdin musiikin tohtorimme kanssa yhteen Molepololen (paikka 45min päässä Gabista) oppilaitoksista. Arvioimme musiikin loppukoetta opiskelijoilta, joilla oli musiikki sivuaineena. Arvioitavat osa-alueet olivat jälleen kerran, kyllä, arvasit oikein, kosketinsoittimet, nokkahuilu ja laulaminen. Tilanne oli aika hauska, olin kahden muun tyypin kanssa pöydän takana, vähän kuin Idolsissa siis, mutta arvioinnit tapahtuivat suullisen palautteen sijaan kirjallisesti. Itse lähinnä seurailin, enkä arvostellut opiskelijoita, mutta joitain mielipiteitä minultakin aina välillä kysyttiin. Kosketinsoitinbiisi sujui valtaosalta hyvin, nokkiskin vielä suhteellisen hyvin, mutta prima vistalaulusta eli ensi kertaa nähdystä kipaleesta kokelaat saivat vaikka minkälaisia omia sävellyksiään. Arvostelijoiden reaktiot arvioita antaessa oli englannin kielistä termiä käyttäen priceless. Ennen lähtöö laitoksen musiikkihemmot heittivät vielä läppää ja halusivat kunnon ryhmäkuvan. Loppupäivä meni sitten mun musiikintohtorille lihaa etsiessä. Reilu tunti kierrettiin kylän teurastamoja, ja lopulta varmaan kuutisen paikkaa tsekattua hän päätyikin kuitenkin halvimpaan ensimmäiseen mestaan. No tulipa nähtyä Molepololekin syvällisemmin kuin olisin uskonut.

Nikulan Jonen arkea

Lepposta porukkaa!

Yliopiston kuoroon tuli liityttyä myös aivan alkuvaiheessa. Kuoro treenaa kolmesti viikossa: tiistaisin ja torstaisin on tunnin treenit (oikeesti nää venyy aina pitemmiks) ja sunnutaisin kahen tunnin treenit (nää ei sit muuten koskaan ala ajallaan, vähintään 20min myöhässä). Kuoro on monella tapaa erilainen kuin mihin Suomessa on tottunut. Poikia on lähes yhtä paljon kuin tyttöjä, monet lauluista lauletaan ilman mitään nuotteja ja lähes jokaiseen biisiin kuuluu laulun lisäksi yhtä lailla tanssi. Tarkoittaahan musiikki täällä sekä laulua että tanssia. Ja jos nuotit on löytyny, on ne kirjotettu solfasysteemillä eli tavalla, jota ei Suomessa juuri lainkaan käytetä. Täyttä hepreaa siis minulle aluksi, mutta oonpa senkin täällä oppinu. Toisaalta hyvä systeemi, toisaalta ei. Mutta olipa se melkosta touhua alussa kun setswanankielisistä sanoista ei ollut pienen pienintäkään hajua (ei kyllä ole vieläkään, oon kehittänyt vaan loistavia omia sanoja), melodiat piti opetella korvakuulolta kun tosiaan minkäänlaisia nuotteja ei ollut ja kaiken lisäksi tanssimuuvsitkin lisättiin heti kappaleisiin. Mutta korvakuulolta laulaminen on kehittänyt varmasti paljon omaa laulamistani, koska tälläista ei Suomessa niin paljon harrasteta. Oon oppinut päätteleen, mihin oma stemma vois mennä ja kuunnellu tarkasti harmonioita ja sointukiertoja.

Yks yhtäläisyys UB Choirista ja Suomikuoroista muuten löytyy. Bassot on kuoron kerma luonnollisesti ja ihme säätämistä löytyy tästä rivistä ehdottomasti eniten niin kuin kuuluukin. Ei oo mitenkään erikoista jos basistit alkaa vetään omia spontaaneja tanssiliikkeitään tai jopa satunnaisia melodikulkuja, ja kaikki tietysti täysillä ja tunteella, mahtavaa! Yleisesti kuoron tasosta on vähän kaksjakoset fiilikset. Sävelpuhtaus ei oo aina huipussaan ja tutun solfasysteeminkin luku aiheuttaa välillä ongelmia. Toisaalta sit äänensävy on monilla laulajalla todella hieno, ja eniten osaan vertailla bassojen ääntä kun tässä ryhmässä laulan, niin eipä löydy Suomesta yhtä paljon samasta kuorosta näin paljon muhkeita bassosoundeja.

Botswanan kansallislaulu, solfasysteemillä totta kai

UB Choir

Keikkoja on meillä ollut parisen kipaletta. Ensimmäinen oli, kun esiinnyttin Shanghain yliopiston väelle, joka oli täällä vierailemassa. Keikka meni hyvin, ja me neljä kuorossa olevaa vaihtaria saatiin kommentteja, että mitenkä ihmeessä pystytte laulaan ja tanssiin noita biisejä yhtä hyvin kuin paikalliset tai jopa paremminkin kuin osa. Toinen show meillä oli valmistujaisjuhlissa University of Botswanan stadionilla. Päällä oli kuorouniformut eli rumempi sukupuoli sai päälleen UB Choirin pikkutakin ja kauniimpi sukupuoli mekon vai onko se nyt hame, ikinä muista näitä, mekko? Hetkinen, mutta mikä on leninki? Veto meni hyvin, vaikka keskellä stadionia kun laulettiin, ei tainnut kauhean moni meitä ees kuulla. Nooo kylläpä se esitys ehkä kuvattiinkin. Kuvauksesta tuli mieleen muuten, että yks päivä kun menin kouluun, opettaja tervehti mua sanomalla, et "hei näin sut eilen tv:ssä!". Mietin ihmeissäni hetken ja vielä toisenkin hetken, mut sit selvis, että se oli ekasta kylävierailusta. Oltiin kurssilaisten kans vip-vieraita ja istuttiin eturivissä, josta meitä ahkerasti kuvattiin Botswana TV:n toimesta.

Shanghain keikka

Pimp daddies

Graduation

Melkoset bootsit sain kuorokaverilta lainaan!

Ja sitten muihin asioihin. Kohtuullisen kuumottavan viestin sain viime viikolla liittyen mun paluulentoihin Suomeen. Tässä lainaus siitä:

Hei,

Valitettavasti lentoyhtiö on muuttanut/perunut paluulennot.
Otathan ystävällisesti mahdollisimman pian yhteyttä South African Airlinesiin (esimerkiksi puhelimitse) saadaksesi paluulennot kuntoon.

Pahoittelemme tästä aiheutuvaa haittaa.

Hyvää päivän jatkoa! 

Ystävällisin terveisin,

Kävin kyselemässä lentokentällä, ja tosiaan ensimmäisen lennon eli Gaborone-Johannesburgin jouduin vaihtaan muutamalla tunnilla aikasempaan. Onneks tästä siis selvittiin näin pienellä säädöllä eikä tää ollut mitään sen kummosempaa!

Mochudi Centre Chiefs vs Prisons XI

Stadion ei maailman modernein ollu...

...mutta erittäin toimiva ja tunnelma oli kohdallaan!

Sähkökatkon aikaan viime perjantailta

Mitähän vielä, lähdetään huomenna road tripille Lesothoon! Meillä on vajaa viikko vapaata ennen kokeiden alkua niin pitihän sitä jotain keksiä tällekin välille - ei sitä nimittäin joka vuosi ole eteläisessä Afrikassa hengailemassa.Tää idea tuli vasta viime viikolla ja laitettiin homma heti alulle. Selvitettiin parhaat diilit ja kerättiin matkaseuraks yks jenkki ja yks japski. Nyt ois sit tarkotus mennä sinne 1.1 litrasen moottorin omaavalla pikkuHyundailla eli Madventuresia lainatakseni hernepyssyllä. Kuskina on aina yhtä suurta luottoa herättävä Nico, on vasemmanpuoleinen liikenne, löytyy rajaylitykset Etelä-Afrikkaan ja Lesothoon mentäessä, ja matkaa on kevyet 1400km edestakaisin. Mitään suurempia suunnitelmia ei oo eikä guest housea varattu. Vuoristoinen Lesotho näytti vaan kuvista mielenkiintoisen näköiseltä paikalta, jossa on komeet maisemat ja jossa vois vaikka vaellella. Se on myös hauskan "random" paikka, jossa ei oo paljoo turisteja. Katotaan mitä tehdään siellä ja päästäänkö ikinä edes sinne asti, mutta onhan road trip nyt aina road trip! Pitäähän sitä päästä huutaan legendaarinen: ROAD TRIIIIIIIIP!!

Tän reissun jälkeen tuun vajaaks viikoks tekeen muutamat loppukokeet ja sitten on aika jättää hyvästit tietokoneelle ja lähteä kolmen viikon loppureissulle. Ensimmäinen viikko vierähtää pohjois-Botswanassa Choben kansallispuistossa sekä Zimbabwessa ja Sambiassa Victorian putouksilla. Kaksi seuraavaa viikkoa olisi tarkoitus viettää Mosambikissa ja eritoten sen hienolla rannikolla. Mitään paikkaa ei luonnollisesti varata etukäteen, vaan kuljetaan rannikkoa fiiliksen mukaan. Ehkäpä pari kivaa tukikohtaa yritetään ettiä, jossa raskas toiminta nimeltään levyttäminen eli loikoileminen tullaan suorittaan. Luvassa siis liian paljon istumista bussissa, sillä reissut on tarkoitus toteuttaa pelkästään tätä menopeliä käyttäen. Nico laskeskeli, että tätä tullaan harrastaan noin 70 tuntia muutaman viikon aikana. Tämän jälkeen vietän pari yötä Gaboronessa ja sitten odottaakin kotilento Suomeen. Huh huh, nopeesti on aika mennyt!

P.S. Täällä on kuuuuma. Neljää kymppiä lähesty lämpötila muutaman kerran viime viikolla.

Hienoin, kaunein, mahtavin imuri. Ikinä.