Kapkaupunki osa 1: Kuumotuksia

Kolme kuukautta takana Afrikkaa, kaksi edessä! Mid-term break eli paikallinen syysloma tuli vietettyä Kapkaupungissa. Varoitus: tämä postaus sisältää aivan liikaa sanoja, lauseita ja virkkeitä. Mutta kuukausi edellisestä kirjoituksesta, joten älä valita! Elämää oli kuitenkin myös ennen Kapkaupunkia, joten palataanpa ajassa taaksepäin. Gaboroneen saapui sirkus niin pitihän sitä afrikkalainen sirkuskin nyt nähdä. Esitykset olivat ihan siistejä, oli norsuja, leijonia jne. Täytyy kyllä sanoa, että näiden villieläinten paikka on aivan jossain muualla kuin sirkuksessa ruoskittavana ja kesytettävänä. Toinen asia, joka täytyy mainita on paikalliselta kaverilta kaverihintaan ostettu Botswanan maajoukkuepaita. Tyyppi on ite pelannu alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ja kyseinen paita oli jääny sille turhaksi, joten sain tilaisuuuden paidan ostoon. Ja kyä on hiAno!

Okei okei kerrotaan nyt siitä Kapkaupungistakin sitten. Kirjoituksesta tulisi pitempi kuin Aleksis Kiven romaaneista yhteensä, jos aivan kaikesta kertoisin, joten kerron yleisesti, mitä tuli tehtyä, ja päräyttävimmistä touhuista selostan enemmän. Oho, tullut taas luettua näköjään liikaa Madventuresia, kun tommosia sanoja käytän. Matka alkoi siis ilman stressiä ja ongelmia aikaisin Gaboronen aamuyössä. Tai ainakin näin olisin halunnut kirjoittaa. Nimittäin "luotto"taksikuskimme niin kuin olen moneen kertaan mainostanut, petti meidät aivan totaalisesti. Oltiin varmistettu hemmolta parina edellisenä iltana, että tuleehan hän varmasti aamulla poimimaan meidät kampukselta. Noh, tyyppiä ei näkynyt parkkiksella, joten soitin kaverille ja hän ilmeisesti heräs soittoon, koska kysyi että mitä kello on. Eipä siinä muu auttanut, kun lähteä laukkaamaan matkalaukkujen kans kohti bussiasemaa. Onneks kuitenkin yliopistojen porttien ohi päästyämme toinen taksi tuli sattumalta vastaan, ja kysyi minne matka. Hän oli hakemassa muita vaihtareita, mutta koska nämä eivät olleet vielä valmiita, lupasi hän heittää meidät ensin asemalle. Katsokaas kyllä ne asiat aina vain jotenkin hoituvat Afrikassa, hieno maanosa siinä mielessä!

Kuutisen tunnin bussimatka meni suht lepposasti Johannesburgiin musiikkia kuunnellessa ja maisemia katsellessa. Maisemat muuttukin aika radikaalisti tuntien kuluessa. Botswanan kuivuus ja hiekka muuttu vähitellen aina vihreemmäks (kiva väri tää vihreekin pitkästä aikaa) ja Johannesburgin lähestyessä alko näkyyn jos minkälaisia tieviidakoita. Etelä-Afrikassa tuli jotenkin vähän outo fiilis. En oikein tiennyt, mihin maanosaan sen oikein sijottaisin. Ihmiset puhuivat hollannin kielen lähisukulaista afrikaansia ja valkoihoisia näkyi enemmän. Täytyy myöntää, että välillä tuntui kyllä erittäin mukavalta päästä välillä taas isoon kaupunkiin, jossa oli valoisaa ja vilkasta kaduilla ja jossa tuli sellainen länsimaalaisen kaupungin fiilis. Toisaalta olen taas erittäin tyytyväinen, että valitsin Botswanan ja Gaboronen kuitenkin vaihtokohteekseni. Etelä-Afrikasta puuttui sellainen urbaani afrikkafiilis Botswanaan verrattuna ja se oli jo hyvin länsimaalainen paikka. Halusin vaihtopaikkani olevan juuri selkeästi erilainen kuin länkkärimaa, mutta kuitenkin paikka, jossa perusasiat ja vähän muutkin asiat toimivat hyvin. Botswana tuntuu myös selkeästi turvallisemmalta paikalta kuin Etelä-Afrikka, ja täällä voi liikkua paljon vapaammin. Täytyy kuitenkin sanoa, että luettuani esimerkiksi opiskelukavereiden juttuja Keniasta, Botswana tuntuu aika välimallin kehitysmaalta. Asiat ovat täällä kuitenkin muiden Afrikan maiden tasoon nähden niin hyvin, eikä minua olisi houkuttanut viettää vaihtoaikaani myöskään Kenian haasteellisimmissa olosuhteissa. Kuitenkin kaupunkilomakohteeksi ei olisi parempaa paikkaa voitu valita kuin Kapkaupunki. Sen verran makee paikka on kyseessä. Jos siis haaveilet kaupunkirantalomaa jostain vähän kauempaa, ei Kapkaupunki todellakaan ole huono vaihtoehto!

Township matkalla Johannesburgiin

Johannesburgin bussiasemalta oli tarkoitus jatkaa matkaa jotain kautta lentokentälle, josta lensimme Kapkaupunkiin. Jotain kautta idea muodostui kuitenkin hyvin nopeasti suoraksi taksimatkaksi lentokentälle. Asemalle saavuttuamme meille tuli juttelemaan heti yksi valkoihoinen kaveri. Hän kertoi kuinka häneltä oli viety aseman ulkopuolella kaikki hänen tavaransa, eikä meillä olisi mitään asiaa tuonne central business districtiin, jos haluamme olla turvassa. Tyyppi varmasti kehitti tarinaansa paljon omiaan, koska hän luonnollisesti lopuksi pyysi meiltä pientä rahallista avustusta, mutta muutkin ihmiset olivat selkeästi enemmän varuillaan Joburgissa kuin Gaboronessa ja kuljettivat reppujaan esimeriksi etupuolellaan valppaan näköisinä. Taksissa kuulin kolme erilaista uutista. Ensimmäinen kertoi ryöstöstä, toinen puukotukseta ja kolmas ampumavälikohtauksesta. Lisäksi poliisin pysäyttäessä taksin, kuski vaan antoi setelin poliisin kouraan ja matka jatkui taas. Ehkä Johannesburgin maineessa yhtenä maailman vaarallisimmista kaupungeista on kuitenkin jotain perää? Noh, lentokentällä tuli mässäiltyä kunnolla ja katsottua pari valioliigamatsia niin seitsemän tunnin odotus meni yllättävänkin nopeasti. Kapkaupungissa majoitumme hienoon keskustassa olleeseen hotelliin aamiaistarjoilujen kera. Kyllä opiskelijatkin voivat kerran vähän panostaa, joten lukija lopeta se ihmettely siellä! Kumitehtaan kuumuudessa on nämäkin roposet ansaittu!

Kapkaupungissa oli paljon kaikenlaista tekemistä ja nähtävää. Table Mountain eli Pöytävuori hallitsi kaupunkinäkymää ja meri ympäroi kaupunkia. V&A Waterfront oli turistien suosiossa satamassa, ja rantoja oli paljon kivoja (kyllä! luonnollista vettä oli nähtävillä piiiiitkästä aikaa! niin ja sitä uskomatonta vihreetä väriäkin!) Tuulista ja "kylmää" kaupungissa myös oli ainakin verrattuna Botswanan kuumuuteen. Tulipa hankittua flunssakin sit Afrikassa. Turistibussi oli kätevä ja suht edullinen tapa nähdä yleiskuva kaupungista, ja pääsipä sillä liikkuunkin parina päivänä aika kätevästi eri paikkoihin, koska julkinen liikenne on Kapkaupungissa hyvin vaiheessa vielä ja taksit selkeästi kalliimpia Gaboroneen verrattuna. Maisemat oli Kapkaupungissa todella näyttäviä. Kerjäläisiä oli myös kaupungissa huomattava määrä, ja aluksi se oli hieman outoa, koska Botswanassa ei sellaiseen ole juuri yhtään törmännyt.

Missä FIN?

Bo-Kaap

Pyry feat. Robben Island ja reput

Syöminen on aina matkustamisen yksi hauskimmista asioista. Kapkaupungissakin tuli syötyä jos vaikka mitä maukkaita sapuskoja. Meren rannalla kun oltiin niin täytyihän sitä parina iltana syödä päivän kalaa, eli mitä paikalliset nyt olivatkaan saalistaneet päivän aikana. Aina en edes kysynyt kalan lajiketta kuin vasta siinä vaiheessa kun se ilmestyi lautaselleni, koska tuoretta ja hyvää se varmasti oli. Mukavaa vaihtelua Botswanan lihakuurille. Mainitsemisen arvoinen paikka on myös Eastern Food Bazar, joka sijaitsi aivan hotellimme lähistöllä. Olimme kuulleet raflasta paljon kehuja kavereiltamme (hyvä Emppu ja Krisu!), eikä paikka pettänytkään. Idea oli siis, että ruoka valittiin yhdestä monesta intialaishenkisestä "kojusta", ja jokaisella annoksella oli hintaa huimat kolmisen euroa. Intialainen jätskiannoskin maksoi euron. Kaikki annokset olivat todella isoja ja maut olivat kohdillaan. Yhtenä iltana lähdimme hifistelemään Mama Africaan (kiitos TuningLaura tästä vinkistä!). Muori Afrikka on tunnettu spesiaaliannoksestaan, jossa pääsee syömään kudua, krokotiilia, springbokia ja strutsia. Eläimet maistuivat yllättävänkin paljon normaalilta punaiselta lihalta, mutta kyllä jokaisesta löytyi joku oma pieni twistinsä. Krokossa oli ehkä omalaatuisimmat aromit. Ehdottoman makoisa lautanen kaiken kaikkiaan! Tuolla annoksella jopa Nico vois olla aika vahvoilla uudella kuuden opiskelijan illallisella.

Eastern Food Bazar

Mitäpä Keipissä tuli sit nähtyä ja tehtyä? Seuraavassa postauksessa lisää aiheesta, mutta kerron tässä jotain. Yhtenä päivänä suuntasimme kohti Robben Islandia eli vankilasaarta, jossa Nelson Mandela vietti 18 vuotta elämästään. Sivistävä reissu, joka oli tehty mukavan tiiviiksi. Edes minua eli tunnettua museoiden ja taidenäyttelyjen ystävää ei päässyt missään vaiheessa tylsistyttämään. Entisen vangin toiminen oppaana osaa kierrosta lisäsi ehdottomasti myös mielenkiintoa. Näkymät saarelle mentäessä oli myös komeat. Kapkaupungissa oli mahdollista nähdä myös pääsarjafutista, joten voinette arvata, löysinkö itseni stadionilta? Puitteet olivat komeat Ajax Cape Townin ja University of Pretorian ottelussa. Matsi pelattiin nimittäin vuoden 2010 MM-kisoja varten rakennetulla noin 65 000 ihmisen huippumodernilla stadionilla. Koska yleisöä oli semmoiset muutama tuhat, voinette kuvitella ettei tunnelma noussut stadikalla ihan infernaalisiin lukemiin. Ottelu päättyi vierasjoukkueen 5-1 nöyryytykseen. Taso ei päätä huimannut, mutta maaleja nähtiin ainakin ja kuultiin paljon turhautuneita vuvuzelatöräytyksiä kotijoukkueen valmentajalle osoitettuina.

Ihan kuin minä, I'm not a morning person

V&A Waterfront

Nelson Mandelan selli

Robben Island

Yks päivä suuntana oli Etelä-Afrikan vanhin viinitila eli Groot Constantia. Hienot oli puitteet tälläkin mestalla. Mentiin kellaritourille, jossa meille näytettiin, missä viini täällä tehdään ja kerrottiin paljon mielenkiintosia faktoja, joista en kyllä rehellisesti sanottuna enää hirveesti muista. Kyllä jotain varmaan kuitenkin mieleen jäi! Lopuks päästiin vielä pyörittelemään ja haistamaan ja jopa maistamaankin erilaisia viinejä. Sitten pohdimmekin kuinka uljaan kristallisen siveellisen hämyisen usvaisen luonnollisen aistikkaan runollisen sielukkaan makuisia viinit olivatkaan. Pullokin tarttui tilalta muistoksi mukaan. Tämän pääsee sitten avaamaan jossakin hyvin erityisessä tilanteessa. Voi juhlistaa vaikkapa hetkeä, kun Jyväskylän kämppäni ainoa kasvi kaktus saa rinnalleen kaverin.

Nyt on tullut kirjoitettua varmaan aivan tarpeeksi, joten jatkoa seuraa seuraavassa blogikirjoituksessa Kapkaupungin paluu. Oletko valmis? Miten Veikka Gustafssonia uhmaama suomalaispoika selvisi rankasta vuoristokiipeilystä? Entäpä kuinka monta raajaa tappajahait söivät sukeltajanoviisilta? Koituiko pingviiniarmeijan piiritys ylittämättömäksi esteeksi? Löytyikö Afrikan lounaisin kärki, vai jäivätkö jannut verenhimoisen Etelä-Afrikkalais heimon vangeiksi? Tai miten kävi afrikkalaisella marketilla, jossa jokaisesta tuotteesta tarjottiin "special price just for you", jäivätkö kaikki rahat tähän mustaan aukkoon? Entä mitä tapahtui hienolle isolle djembelle, joka ei mahtunut matkalaukkuun, oliko rumpu tylysti jätettävä Etelä-Afrikkaan? Vai loppuiko poikien matka viimeistään pelottavaan yöhön Johannesburgissa, jossa piti yöpyä ennen matkustusta takaisin Botswanaan? Avaa seuraavan blogipostauksen luukku, jos uskallat...

Vai tuliko jannusta Castle Of Good Hopen tykinruokaa?