Kuonosarvia, suomalaista pullaa ja julkisuutta

Viime viikonloppuna päätettiin lähtee Niemisen pojan ja parin kanadalaisen kanssa ensin Khama Rhino Sanctuaryyn ja sieltä Francistowniin. Bussi lähti aikasin perjantaiaamuna kohti Serowea, jonka lähellä Sarvikuonopyhättö siis sijaitsee. Serowe taitaa muuten olla yksi Botswanan suurimmista kylistä. Lukuisten bussien joukosta löydettiin Serowe-kyltti ja hypättiin bussiin. Lähdön odottelu bussissa oli "hieman" erilaista kuin Suomessa. Täällä kun nimittäin kaupustelijat kiersivät vuorotellen bussin läpi ja yrittivät myydä kaikenlaista tavaraa, lähinnä ruokaa ja juomaa. Itse meinasin sortua hienoon vesipyssyyn ja pieneen muoviseen kitaraan, mutta ostin lopulta kuitenkin vain lämpimän ja maittavan piirakan, joka maksoi hurjan euron. Hienoa palvelua kyllä, kun voi aamupalan jättää suosiolla bussissa ostettavaksi. Matka Seroween meni suht lepposasti nukkuessa, ja porukkaa lappas sisään ja ulos urakalla matkan eri vaiheissa, ja loppumatkasta bussissa olikin oikein tiivis tunnelma. Serowen asemalla löydettiin tuurilla heti vierestä bussi, joka lähti kohti Rhino Sanctuarya, ja bussi jätti meidät lyhyen matkan jälken kuonosarvitemppelin eteen.

Game drive oli vasta neljältä, joten päivä otettiin rennosti vaan aurinkoo keskellä ei juuri mitään hiekan ympäröimänä, sillä muita vierailijoita ei näkynyt missään. Itse Game drive oli erittäin onnistunut. Näimme laumoittain pienempiä eläimiä, ihasteltiin kirahveja läheltä ja seeprat tallentu verkkokalvolle auringon laskiessa taustalla. Reissun huikein hetki tuli kuitenkin aivan puskista. Meidän Game drive opas pysäytti meidät paikkaan, jossa oli tarkotus bongailla hieman lintuja. Innostuneisuusaste ei ollut korkeimmalla ja toivoin, että vain käännymme nopeasti tässä paikassa. Lintuja ei näkynyt missään ja tarkkailupaikallakin näytti olevan vain turistijengi tarkkailemassa kiikareillaan paikallisia siivekkäitä. Mutta! Yhtäkkiä yksi paikalla olleista naisista tuli hiljaa ja innokkaan jännityneenä sanomaan meille, että olkaa aivan aivan hiljaa. Tultiin lintujenbongauskatokseen ja mitä näimmekään - ison aikuissarvikuonon ja hänen lapsensa! He olivat juomassa pienellä vesialueella, jossa normaalisti pitäisi siis olla vain lintuja. Ehdimme ihmettelemään sarvimöykkyjä hyvän tovin, ja opas kertoikin, että tämmöistä ei tapahdu täällä ihan joka päivä. Illalla vedettiin sapuskat vielä ravintolassa tyytyväisinä päivän saldoon, ja mentiin aikaisin nukkuun, koska aamulle oli edessä taas aikainen herätys.

Yöpymismestat Khama Rhino Sanctuaryssa

Lounas Kanadalaiseen tapaan: leipää, maapähkinävoita ja banaaneja

Game Drive -ajoneuvomme

Sarvikuonojen kesyttäjä

Lauantaina lähdimme siis kohti Francistownia. Pääsimme työntekijöiden kyydillä läheiselle bussipysäkille, josta oli tarkoitus löytää kyyti ensin kohti Serowen asemaa. Olisi tehnyt mieli muutaman kerran jo liftata, sillä aluksi ajattelevamme hetki vain venyi ja venyi. Ehdimme heitteleen paikallisille monet "dumelat" (lyhyt setswanan kertaustuokio: dumela = hei) ja viimeinkin kohdallemme pysähtyi bussi, joka vei meidät asemalle. Asemalta löydettiin taas kuin ihmeen kaupalla heti minibussi, joka vei meidät Francistowniin.

Janos Valmunen: Bussipysäkillä

Francistownissa meillä oli suomalainen kontakti. Kyllä, kuulit oikein, suomalainen Botswanassa. Saimme kuulla henkilöstä, kun hänen ottolapsensa sattuu laulamaan myös yliopiston kuorossa ja hän kertoi suomalaisesta kasvattiäidistään. Niinpä otimme yhteyttä tähän finskiin, joka olikin sitten meitä vastassa Francistownin bussiasemalla. Hän vei meidät ensin kotiinsa, jossa kerroimme itsestämme ja puhuimme kokemuksistamme Botswanassa ym. Puhuimme kanadalaisten takia tietysti suurimmaksi osaksi englantia, mutta puhuimmepa suomeakin välillä, ja oli kyllä outoa puhua suomea muiden kuin Nicotiinin tai suomalaisvaihtareiden kanssa. Meille tarjottiin myös mm. kahvia ja suomalaista pullaa. Ja ai että oli muuten hyvvää! Kahvittelun jälkeen kuorokaverimme ajelutti meitä ympäri Francistownia, ja vaikkei kaupungissa sinällään ollut oikein mitään erikoista nähtävää yhden korkeahkon mäen lisäksi, oli kiva tutustua taas yhteen uuteen paikkaan.

Tappajakasvi, näitä löytyy liikaa Botswanasta. Huomaa terävät piikit.

Francistown

Pitäähän sitä futisstadionista ottaa joka paikassa kuva!

Kaupunkikierroksen jälkeen suomalaisystävämme oli loihtinut meille huikean illallisen. Löytyi kermaperunoita, monenlaista lihaa ja paria erilaista ja hyvää salaattia, joita osaa arvostaa täällä ihan erilailla. Jälkiruoaksi oli vielä hedelmäsalaattia, pullaa, jätskiä ja kuivakakkua vaniljakastikkeen kera. Voitte kuvitella kuinka nämä maistuivat allekirjoittaneelle, joka ei ole lainkaan makean ja herkkujen perään. Loppuillasta katsoimme perheen neljän lapsen kanssa vielä leffan ja sitten menimme guest houseen yöksi, jonka olimme varanneet aikaisemmin päivällä. Illalla olikin sitten mukava nukahtaa taustalla pyörineen Steven Seagallin Oscartasoisen näyttelijäsuorituksen sisältävään äksönfilmin ääniin. Sunnuntaina heräsimme taas aikaisin (ihme aamuvirkku mustakin on täällä tullut, tosin pakosta!) ja löysimme Gaboroneen menevän bussin. Tämä bussi oli alusta asti täysi, ja mukava viiden tunnin matka oli edessä ja kiva viikonloppu takana.


Tänä viikonloppuna meillä oli taas musiikinkurssin kautta yks kylävierailu, ja nähtiinkin muutama tosi mielenkiintoinen tanssiesitys. Ei ollu muuten menny aikasemmatkaan kylävisiitit hukkaan. Opettaja tervehti mua nimittäin yks aamu sanomalla et "Näin sut eilen TV:ssä!" Ekassa kylässä oltiin VIP-vieraita, ja meitä kuvattiin kovasti läheltä BTV:n eli Botswana Televisionin toimesta. Saatan olla siis isokin julkkis täällä! Perjantaina vietettiin vielä iltaa isolla porukalla meidän kämpillä ja hauskaa oli! Sunnuntaina käytiin katsastamassa Gaboronen Lion Park, joka on siis vesi- ja huvipuisto. Ihan hauska tapaus keskellä aavikkoo suurinpiirtein. Vähän kyseenalanen paikka siinä mielessä, että Botswana kärsii kovasta vesipulasta, mutta olihan se aika mahtavaa nähdä vettä kunnolla pitkästä aikaa. Jokunen leijonakin tuli samalla reissulla tsekattua. Perjantaina alkaa viimeinkin mid-term break ja me ollaan lähössä siis Cape Towniin eli Kapkaupunkiin. Yks yö vietetään paluumatkalla myös Johannesburgissa. Ollaan yhteensä kymmenen yötä reissussa ja tämän kaupungin näkemistä ollaan kyllä kovasti odotettu! Lähetään liikkeelle aikasin sunnuntaina, joten blogikirjotuksia on turha odottaa sellaseen muutamaan viikkoon, sillä en usko tällä viikolla tapahtuvan mitään kovin erikoista kirjottamisen aihetta. Ensimmäinen assignment eli essee pitäis vääntää vielä ennen lähtöö ja sen sellasta. Eli go siame vähäks aikaa, blogi jää nyt syyslomalle!

Tällä herrasmiehellä oli liikkeet hallussa

Lion Park